Tämän vuoden aprillipäivä oli ja meni, mutta näin aprillipäivän jälkeisenä perjantaina on hyvä muistella vuosien takaista tarinaa, kirjoittajana Ollilan Janne.

Sitten asiaan. Kuljemme ajassa varmasti 7-8 vuotta taaksepäin. Ajankohta on siis 1.4. ja jutun tapahtumapaikkana Raisio ja legendaarinen Venheenkatu ja RPJK:n pääkallomaja. Tarina sai alkunsa, kun olin vierailulla päällikkö Lindqvistin luona. Aiheena taisi olla lähestyvät joukkuekisat Raisiossa ja RPJK:n kokoonpanot, tai sitten mietimme vain miten paljon 1,5 litran kokispullosta voi netota, jos myymme 2,5 dl mukeissa juomaa eurolla, kuka näitä niin tarkkaan muistaa. Saatoin minä siinä ohessa kertoa mielestäni päivän makeimman aprillipilankin Mikalle, sitä en muista mikä kyseinen aprillipila oli, mutta kyseessä oli varmaan jokin perinteinen tyyliin "Turku alentaa veroprosentin 15, sillä se voitti viikonloppuna Italian kautta aikain suurimman lottopotin 150 miljoonaa euroa..." tai "San Josen Teemu Selänne siirtyy Philadelphian, NHL sallii siirron, vaikka siirtotakaraja on jo kiinni, sillä heidän mielestä Selänteen tapaisen valovoimaisen mediapersoonan pitää näkyä myös kevään play offien aikana TV:ssä".

Kun olimme päässeet kokoonpano keskusteluissa Raision I joukkueeseen, aloin miettiä ääneen, että kenet me laitamme tuohon neljänneksi pelaajaksi, kun Kantola, Minä ja Mika muodostimme selvän kärkikolmikon. Nuttunen oli vielä liian nuori ja kokematon, hänet laitoimme kasvamaan korkoa BCB:hen. Vahvimpina vaihtoehtona olivat Tero Hällfors ja veljeni Jouko. Jouko olisi parempi ja voisi taata jopa mitaliottelut. Toisaalta Tero ansaitsisi paikan sillä hän oli ollut seuran sisäisissä karsinnoissa ahkerampi ja korkeammalla näin ollen rankingissä. Suhteellisen pitkän itsepuhelun jälkeen Mika totesi ykskantaan, että hän on muuten sopinut Kokon Jannen kanssa, että Kokko pelaa seuraavat kaksi vuotta Raision pöytäjääkiekon I joukkueessa SM-joukkuekisoissa. Itse noteerasin uutisen tyylin, "voi vitsi, toi upea me voidaan ottaa se joukkueen viidenneksi pelaajaksi, ja nyt meillä on mitaliin loistavat saumat". Sitten aloin pohtimaan, että onko sen ensimmäisen mitalin voittaminen "kootulla joukkueella" niin hienoa, kun alkuperäisillä pelaajilla, mutta en sitten kommentoinut asiaa enempää. Tajusin vasta pyöräilessäni kotiin, että minut oli apriillattu perin pohjaisesti, vaikka perinteisiä kuraveden ja sillin syönnin toivotuksia en koskaan kuullutkaan.

Se miksi päätin kertoa tarinan on, että se sisältää yhden opetuksen. Aprillipilat, olkoot ne kuinka utopistisia ja hauskoja sillä hetkellä, voivat olla yllättävän tosia muutaman vuoden päästä. Kun Mika päätti lopettaa pöytälätkän aktiivisen lätkimisen SM-joukkuekultaan 2007 oli Raision pöytäjääkiekolla suuria ongelmia koota joukkue seuraavan vuoden joukkuekisoihin Naantaliin. Apuun riensivät silloin pääkaupunkiseudun avut Kokko ja Mika Myllykangas...ja tuloksen muistavat varmaan lähes kaikki vaikka sitä ei netistä näekään. Joka tapauksessa jään odottamaan innolla niitä aitoja yhdistämisuutisia, vaikka näen mielellään Taigan omana toimijana jatkossakin.

Janne Ollila