Pöytälätkäretki itärajalle -Lätkäliigaan siis

Valmistelut Erikssonien kanssa kohti kauden kolmatta lätkäliigan reissua varten aloitettiin klo 13.15, kun Kimmo haki minut heille odottamaan lähtöä. Parin pelin ja läksyjen jälkeen matka kohti itärajaa alkoi klo 14.30 upeassa keväisessä säässä navigaattorin laulaessa ajo-ohjeita. Tosin sopraano-Navigaattori hiljennettiin Muurlan jälkeen, kun kartoissa ei tunnistettu moottoritien uusinta pätkää.

Ensimmäinen pysähdyspaikka löytyi puolentoista tunnin ajon jälkeen Espoosta, muutaman Navigaattori-mutkan jälkeen. Pysähdyspaikkana toimi Ikea, josta haettiin vahvistusta pelisuorituksille. Minä päädyin riistajauhelihapihveihin ja riisiin, Erikssonien valitessa ruotsalaiset lihapullat puolukkahillolla ja ranskalaisilla. Kummatkin annokset osoittautuivat toimiviksi ratkaisuksi. Kokeilun jälkeen päätimme, että tankkaamme ensi kerrallakin samassa paikassa. Täysillä vatsoilla matka jatkui kohti pelipaikkaa reilun puolentunnin ruokatauon jälkeen.

Ne kuuluista ruotsalaiset lihapullat

Pelipaikka löytyy mutkitta

Muutaman epäilevän reittiohjeen jälkeen päädyimme melko vaivatta pelipaikalla. Paikalla pelejä oli järjestämässä Mikko ”Vara-Juha” Haverinen sekä Roivas-duo. Pelien järjestelyn jälkeen vuorossa oli lämmittelyä kohti tulevaa turnausta, sekä tarkkaavaista seurantaa siitä ketkä kaikki saapuvat paikalle tänään.

Malmin VPK-talo

Hieman kello kuuden jälkeen vahvistui, että turnauspystien kohtalon ratkaisee 17 pelaajaa. Määrä oli meille lievä pettymys, sillä pelaamaanhan tässä oltiin tultu. Lopulta turnauksesta muodostui kuitenkin hyvä kokonaisuus, jossa pelejäkin tuli lopulta kaikille sopivasti.

Erikssoneilla karmea alku runkosarjassa

Turnauksessa ryhmämme pelit alkoivat hyvin eri tavoilla. Kevin ja Kimmo aloittivat turnauksen parilla kirvelevällä tappiolla. Erityisesti Kevinin niukat maalin tappiot Toivoselle ja Herleville kismittivät turnauksen jälkeen. Samoin kun Kimmon tappio Janne Roivakselle. Aleksi puolestaan sai todellisen kylmän suihkun Ahlbergia ja Sainiota vastaan. Hänen peli kuitenkin kääntyi upeasti tauon jälkeen kun voittotili aukesi Kimmoa vastaan. Itselläni turnaus käynnistyi tunnustellen ja melko löysin rantein. Tämä kostautui Vara-Juhaa vastaan heti toisella kierroksella, jossa jouduin tyytymään tasuriin.

Erikssonit lämmittelemässä ennen turnausta

Lopulta kaamean alun (viisi tappiota) jälkeen Kimmokin sai pelijuonesta kiinni. Runkosarjan viimeisillä kierroksilla Kimmo tavoitteli jopa play off -paikkaa. Lopulta play off -viiva ja Janne Roivas jäi kolmen pisteen päähän. Näin ollen avauskierroksen tappiot Roivakselle ja Aleksille nousivat arvoon arvaamattomaan, kun taas upea voitto Toivosesta valui osin hukkaan.

Sijoitusotteluissa Kimmo sai vastaansa Mikko ”vara-juha” Haverisen. Sarja ja yhdeksäs sija näytti jo matkaavan Turkuun, mutta videokuvaajan saapuessa paikalle Kimmon peliin taisi tulla lisäjännitystä ja vara-Juha nousi rinnalle ja ohi. Kuvauksesta huolimatta Kimmo ei tiettävästi vaatinut revanssia, tosin videot kuulemma pitäisi hävittää.

Turnauksen positiivinen yllättäjä porukastamme oli ehdottomasti Kevin, joka Kimmon tavoin taisteli play off -paikasta loppuun asti. Puolessa välissä turnausta viiva oli vielä pinnan päässä, mutta aivan loppuun asti upeat otteet eivät riittäneet. Tulosten valossa turnauksen parasta antia oli tasuri Sainiota vastaan, tosin tästäkin jäi varmasti hieman karvas maku, sillä Sainio tasoitti pelin aivan lopussa. Lisäksi ottelussa ulostulleet menivät epävirallisen seurannan perusteella Kevinille. Peliä voi muuten seurata ainakin osittain Aleksin ja Tim Roivaksen videosta, sillä Kevin ja Santtu pelasivat viereisellä pöydällä. Seuraavaksi, kun tasurit muuttuvat voitoiksi nähdään on Kevin jo todella lähellä pudotuspelipaikkaa.

Aleksilla turnaus eteni hieman alavireisesti, sisältäen muun muassa 10-0 tappion Netalle. Toisaalta Aleksin turnaus sisälsi paljon upeita tuloksia, joista parhaita olivat voitot Kimmosta ja Anton Lammesta. Lisäksi esimerkiksi video-ottelussa Tim Roivasta vastaan Aleksi menetti arvokkaan tasapelin aivan viimeisellä sekunnilla.

Sijoitusotteluita Kevinille ja Aleksille ei tullut, kun Anton Lampi luovutti oman sarjansa Keviniä vastaan ja Aleksi jäi puolestaan Runkosarjan viimeiseksi.

Turkulainen matkalla Helsinkiin.

Aina kannattaa yrittää loppuun asti

Itselläni turnaus eteni melko lailla suunnitelmien mukaan Haverisen ottelun jälkeen. Sainiolle kokemani tappio oli kirvelevä, mutta tappiosta huolimatta loppuun asti pelaaminen palkittiin tällä kertaa. Olin ottelua jo muistaakseni 4-0 tappiolla, mutta nousin lopulta maalin päähän. Nousu oli erittäin tärkeä lopulta runkosarjan osalta, sillä Magnuksen maalin voitto Sainiosta viimeisellä kierroksella takasi minulle runkosarjan voiton. Olimme kaikki tasapisteissä, mutta minulla oli keskinäisistä otteluista paras maaliero (+1). Toivoselle kokemani häviö oli hyvin pitkälti työtapaturma, vaikkakin on myönnettävä että maailmanliigan osakisanvoittaja pelasi mallikkaasti.

Pudotuspeleissä ensimmäinen ilouutinen korviini oli, että ne pelataan paras viidestä systeemillä. En tosiaan osaa arvostaa paras kolmesta minisarjoja, tosin ymmärrän niiden käytön Lätkäliigassa. Avauskierroksella vastaan asettui Janne ”Roikka” Roivas. Sain sarjaan unelma alun, kun johdin ensimmäistä ottelua 4-0 ennen kun Roikka oli koskenut edes kiekkoon kertaakaan. Lopulta tuloksena oli jopa kohtuuttoman rumat 11-0 lukemat, jonka jälkeen Roikka vaikutti jo alistuneen kohtaloonsa. Välierissä Toivosta vastaan oli jo pientä jännitystä ilmassa, olinhan hävinnyt runkosarjan ottelun. Suurin vastarinta katkesi kuitenkin ensimmäiseen otteluun, jossa nousin 0-2 tappioasemasta 4-3 jatkoaikavoittoon. Seuraavissa peleissä sain hieman paremmat alut otteluihin, eikä suurempia ongelmia enää ollut. Viime turnausten tapaan sentterit toimivat kohtalaisesti ja oikea laita oli Toivoselle myrkkyä. Toivosella puolestaan ainoat ilon aiheet antoi huikeassa vedossa ollut sentteri(jokainen voinee todeta asian viimeisen välierän videosta).

Finaalissa taistelukiekkoa huonolla pelillä

Finaalissa täytynee sanoa heti alkuun, että pelin valinta harmittaa. Olin pelannut kaikki play off -sarjat samalla pelillä ja välierien jälkeen peli tuntui vielä hyvältä. Finaalissa toinen puoli oli kuitenkin selvästi huonompi (vääntyneet vivut), en tiedä sitten kävikö joku pelailemassa sillä tauon aikana. Se lienee osa syy siihen, miksi finaaleista muodostui melko köyhät kuvioiden puolesta, se toinen syy ainakin omalta osaltaan on tietenkin taidoissa.

Itse finaalissa alku oli välierien tapaan karmiva, kun Ahlberg karkasi heti 2-0 johtoon. Pystyin kuitenkin nousemaan upeaan jatkoaikavoittoon vähän onnen avustamanakin. Toisessa finaalissa sain huomattavasti paremman alun ja minun olisi pitänyt voittaa ottelu. Toisin kuitenkin kävi, sillä en saanut Magnuksen peruskikkaa kolmessa ensimmäisessä pelissä millään kiinni. Tasoitettuaan voitot Magnus eteni turhan helposti sarjassa johtoon. Tosin positiivista tappiossa oli se, että peliä kuvattiin kahdella kameralla, ja yleisökin sai nauttia edes yhdessä ottelussa hienoista kuvioista ja maaleista. Kiitos siitä valitettavasti kuuluu Magnukselle ja minun heikolle puolustukselle. Ottelusta pitäisi tulla myöhemmin myös Toivosen kuvaama versio, joka on kuvan laadultaan huomattavasti parempi. Tappion jälkeen sain aivan eri tavalla Magnuksen oikean laidan kuriin, ainoa ongelma oli että saman aikaisesti oma hyökkäyspelini muuttui täysin aneemiseksi. Lopulta 15 minuutin nollaputki ei riittänyt kuin katkeraan jatkoaikatappioon viidennessä pelissä, kun itse sain saman aikaisesti tehtyä ainoastaan yhden maalin neljännessä pelissä. Kaiken kaikkiaan sarja Magnusta vastaan oli hieno play off -vääntö, jossa Magnus oli kieltämättä vähän parempi.

Sen verran tappiosta jäi hampaankoloon, että matka kohti itärajaa on hyvinkin mahdollinen vielä kevään aikana.

Tappiosta huolimatta raportti voidaan päättää Mikko ”vara-juha” Haverisen sanoin:

Oli muuten kiva pelata!

Janne Ollila